Tom Myers on tutkimut faskiaa 70-luvulta alkaen ja tehnyt yhteenvetoja muiden faskiatutkimuksista.

Myers tunnetaan parhaiten linjastostaan, jota hän kuvailee kirjassaan Anatomy Trains.  Nämä linjat ovat hyvä poja faskian toiminnallisuuden ymmärrykselle. Vaikka kaikki faskialinjat ovat yhtenäinen kokonaisuus ja faskioiden verkosto, voi myös olla hyvä jakaa ne osiin ja tutkia niiden erilaisia virkoja.

Linjastot ympäröivät lihaksia, ja joskus linjastojen toimintaa kuvaillaankin riippuen siitä millaisia lihaksia linjasto ympäröi. Linjastot eivät siis ole erillään muusta, vaan ympäröivät sisäelimiä, lihaksia ja muita kudoksia, jotka kuuluvat osaksi linjaa.

Anatomy Trains on erinomainen kirja, jossa on tietoa muun muassa harjoittelusta, liikkuvuudesta ja faskian rakenteista.

Seuraava teksti on otettu Atlasbalans Akatemian osasta 2.4 – akatemia on alusta heille, jotka työskentelevät Swedish Fascia Vibesin ja syväaaltohoidon parissa.

Tom Myersin faskialinjat

Myersin hypoteesin mukaan lihakset vaikuttavat kudoksiin koko kehossa faskian yhteyden välityksellä.

Näitä yhteyksiä kutsutaan Faskialinjoiksi, ja niitä voi seurata kehon kudosrakennelmien, ”meridiaanien”, mukaan. Linjastot koostuvat kalvoista ja nivelsiteistä, jotka ovat sekä pinnalla että syvemmällä kehossa, ja sekä löysiä että kireitä.

Faskialinjat luovat vakautta, kestävyyttä, venyvyyttä, elastisuutta, ja tärkemipänä – ryhtiä. Tukikudosten rakennelmat työskentelevät synkronoidusti yhteistyössä, luoden sulavaa ja tasapainoista liikettä sekä ryhtiä, joka ylläpitää tasapainoa ja yhteyttä kaikkien kehon osien välillä.

Myersin kirjassa ”Anatomy Trains” nivelsiteitä kuvaillaan ”sisäiseksi laukuksi” ja niiden ulkopuolella kulkee faskiapohjaisia polkuja, toisiinsa yhteydessää olevia pitkittäisiä rakennelmia jotka jakavat voimaa ja kompensoivat sitä.

Faskialinjojen kartta näyttää pitkittäiset tukikudokset jotka ympäröivät lihakset ja sisäelimet, ja nämä linjastot perustuvat verrattain uuteen anatomiseen tietämykseen ja analyysiin luiden ja lihaksiston toiminnasta.

Vanha näkemys lihaksista, teoria lihasten eristetystä toiminnallisuudesta, kuvailee lihasten toimintaa alueellisesti ja niiden toiminta perustuu supistumiseen ja vastustamiseen. Jos lisäämme tähän tiedon faskian voimanvälityksestä, tulee kuvasta heti huomattavasti yksityiskohtaisempi.

Kaikki kehon kudokset yhdistyvät luonnollisesti faskian muodostamaan verkostoon, mutta nämä linjastot on helppo erottaa muista kudoksista ja vaikuttavat välittävän signaaleja linjastoa pitkin ja toimivat suuremmalla voimalla. 

Faskiat sisältävät monia erilaisia kollageeneja, elastiineja, sidekudoksia ja tahmeita proteiineja, joita kutsutaan tyvikalvoiksi tai soluväliaineeksi. Tämä aine välittää ravintoa ja komminikoi solujen ja muiden kehon osien välillä.

Tätä voi nähdä kehon tukkiutuneissa osissa, joissa lihakset ovat staattisessa tilassa, tai luusto on ajautunut väärään tilaan. Tällöin soluväliaine (tyvikalvo) ohenee ja kalvot jumiutuvat toisiinsa.

Faskian kollageenokudokset kasaantuvat ja jäykistyvät ylikuormituksesta ja huonosta liikkuvuudesta. Jos tämä pääsee tapahtumaan, tyvikalvot heikkenevät jolloin solut eivät saa tarpeeksi ravintoa ja nesteitä, jolloin alkaa sairastelun kierre.

Eri faskialinjastot

PINNALLINEN DORSAALILINJA

Tämä linja yhdistää ja suojaa koko kehon takaosaa ja selkää kilven lailla, jalan pohjasta pääkalloon, ja kulkee kahdessa osassa. Linja kulkee varpaista polviin, joista se jatkaa päähän ja silmiin asti.

Kun polvet ojentuvat, toimivat ne yhtenä kokonaisuutena.

Pinnallinen dorsaalilinja estää, ettemme joudu sikiöasentoon, joten se pitää kehon pystyssä ja ojentuneena.

Synnymme kasaan painautuneena, mutta kypyessämme ja kehittyessämme pinnallinen dorsaalilinja ja sen lihakset vahvistuvat kunnes voimme seistä pystyssä pää ylhäällä.

Yksi herkkä kohta tämän linjan varrella on plantaarinivel jalan kaaren alla. Täältä lähtevät ongelmat näkyvät usein ylempänä pitkin linjaa (joten jalan hoitaminen on hyväksi!).

Pinnallisen dorsaalilinjan mukainen hoito on aina hyväksi, ja auttaa kehoa saamaan tasapainoa ja ryhtiä.

PINNALLINEN FRONTAALILINJA

Tämä linja yhdistää koko kehon etuosan jaloista pääkallon sivuihin kahdessa linjassa. Varpaista lantion, lantiosta pääkalloon.

Kun keho on pystyasennossa ja lantio ojentuneena, koko linja toimii yhtenäisenä faskiana.

Liikkeen tarkoituksena on luoda fleksio ylävartaloon ja lantioon, suoristaa polvi ja taivuttaa jalkaterää nilkasta ylöspäin.

Kehon tarve taivuttaa eri niveliä nopeasti eteenpäin johtaa siihen, että tämän linjaston lihakset pitävät usein sisällään nopeita lihassoluja.

On myös tärkeää huomioda kehon vahva refleksi painua kasaan ja ”suojella itseään”. Vammat voivat aiheuttaa lukkiutumia pinnalliseen etulinjaan, ja avainkohtien hoito, kuten niskan sivuosien ja korvien läheltä, olkapäiden etupuolelta ja lonkan koukistajista tulee tehdä kunnolla ja huolella.

Tämä linja on usein syynä eteenpäin kallistuneeseen lantioon ja eteenpäinkääntyneisiin lonkkiin.

Piiskaniskuvamma ja niskan venähdykset majailevat usein myös tässä linjassa, esimerkiksi kaulan etuosassa, joka puristaa ja painaa kaularankaa.

LATERAALILINJA

Lateraalilinja ”kehystää” molemmat kyljet ja sivut, alkaen jalan sisältä ja keskiosasta, ja siitä se jatkaa pitkin jalan ulkoreunaa lantioon. Linja kulkee keskivartalon yli olkapäähän mutkittelevasti, ja kiinnittyy lopulta korvan lähelle.

Linjan virka ryhdille on tasapainottaa etu- ja takaosaa sekä sivuttaisliikettä.

Linja kontrolloi myös voimaa, joka tulee muista pinnallisista linjoista, pinnallisesta etu- ja takalinjasta, ja kaikista yläraajojen linjoista sekä spiraalilinjasta.

Lateraalilinja vakauttaa ylävartaloa suhteessa jalkoihin ja auttaa liikkeen koordinoinnissa.

Linja toimii sivulle käännettäessä, se nostaa lantiota ja jarruttaa vastakkaisen puolen rotaatiota ja fleksiota.

Tämän linjan varrella ongelmia tulee usein sääriluusta ulottuen aina lonkan ja lantion ulkosyrjään. Jos tämä osa kiristyy ja lyhenee, vaikuttaa se lantion liikkeeseen negatiivisesti, ja liike, jonka tulisi lähteä lantiosta vaikuttaakin alaselkään lisäämällä liiallista sivuttaisliikettä. Usein lantion ja lonkan ulkoreunan huono liikkuvuus ja tunnottomuus ovat syinä selkäkivuille.

SPIRAALILINJA

Spiraalilinja tekee kierroksen kehon ympäri kahtena vastakkaiseen suuntaan kulkevana kehänä, yksi oikeaan ja toinen vasempaan. Se yhdistää pääkallon molemmat osat, ylittää selkänikamat ja menee takaisin vastakkaisen puolen olkapäähän. Siitä se jatkaa rintakehän yli ja menee ristiin navan yli kohti lantiota.

Lantiosta spiraalilinja kulkee kuin hyppynaru pitkin ulkosyrjää alaspäin kohti jalkaa. Se tekee kierroksen jalkaterän ali, jatkaa takaisin ylöspäin ulkosyrjää pitkin kohti iskiasta. Linjasto menee vielä kerran ristiin ja lopulta yhdistyy selän ojentajalihaksen faskiaan.

Tämä linja luo vakautta kehoon kaikilla liikkeen ulottuvuuksilla. Se yhdistää jalan ja lantion, ja sillä on tärkeä rooli polven asennon sääntelyssä kävelyn aikana.

Mikäli tähän linjaan aiheutuu häiriöitä, vaikuttaa se koko kehoon epätasapainolla. 

YLÄRAAJALINJAT

Alla näet neljä erilaista myofaskiaalista meridiaania, jotka kulkevat pitkin ylävartalon luita neljällä eri tasolla olkapäässä, käsivarren kaikilla puolilla aina käteen ja peukaloon, pikkusormeen, kämmeneen ja kämmenselkään asti.

Yläraajan linjoilla on kulkevat enemmän ristiin kuin jalkojen linjat. Vaikka tämä kuvailee enemmän pitkittäisiä struktuureja, ovat ne yhteydessä myös poikittain.

Tämä johtuu siite, että ihmisten kädet on suunniteltu liikkumaan monipuolisesti, kun taas jaloille tärkeää on vakaus.

Selvitäkseen tästä liikkeen vapaudesta yläraajat tarvitsevat enemmän erilaisia linjoja, jotta ne voivat tukea liikettä kaikkiin suuntiin.

Yläraajalinjat ovat melko loogisesti järjestyneet: käsivarren etuosassa on yksi pinnalla ja syvemmällä menevä linja, samoin käsivarren takaosassa on yksi pinnalla ja syvemmällä menevä linja.

Yläraajalinjat on nimetty niiden sijainnin mukaan riippuen siitä, missä ne ylittävät olkapään. Kaikki yläraajalinjat menevät huomaamatta muihin linjoihin, ja tekevät työntäviä, vetäviä, kiertäviä ja muita liikkeitä yhdessä silmien kanssa, jolloin voimme tehdä kaikki vaikeimmatkin liikkeet, mitä käsivarsilla ja käsillää teemme.

TOIMINNALLISET LINJAT

Toiminnalliset linjat lähtevät yläraajojen linjoista ja menevät ylävartalon yli kohti vastapuolen lantion ja jalan ulkosyrjää.

Yksi linjoista menee kehon yli etupuolelta, toinen takapuolelta, jolloin ne muodostavat X-muodon etu- ja takapuolelle. Kolmas tämän ryhmän linja kantaa nimeä ”toiminnallinen ipsilateraalinen linja”, joka kulkee olkapäästä saman puolen jalan sisäosaan ja polveen. 

Nämä linjat aktivoituvat pääsääntöisesti aktiivisessa liikkeessä, kuten urheilussa, jossa tarvitaan hieman ylimääräistä tasapainoa, vastapainoa, ja voimaa vastakkaiselta puolelta.

Esimerkkinä tästä on voimakas pesäpallosyöttö, jossa syöttäjä kerää voimaa maasta ja työntää diagonaalisesti heittokädellä. Toisena esimerkkinä voidaan pitää tennispelaajan rystylyöntiä.

Nämä linjat eivät ole kovin aktiivisia normaalisti seistessä.

SYVÄ FRONTAALILINJA

Syvä frontaalilinja sijaitsee oikean ja vasemman lateraalilinjan välissä etuosassa, pinnallisen etu- ja dorsaalilinjan välissä. Sen ympäröivät spiraalilinjat ja funktionaaliset linjat. 

Syvä frontaalilinja sisältää kehon myofaskiaalisen ”ytimen”. Lähtiessämme alhaalta, sen juuret ovat syvällä jalkapohjassa, ja se menee takajalkaa pitkin polvan takaa ja reiden sisäosaa pitkin. Tästä eteenpäin, suuret linjat kulkevat lantion läpi, yksi linja menee etupuolelle lannerangan läpi ja toinen linja menee reiden takaosaa pitkin lantionpohjaan josta se poistuu ensimmäisen lanneselän osan myötä.

Syvä frontaalilinja jatkaa pallean läpi rintakehään, josta sen monet haarat menevät rinnan sisäelinten läpi ja linja päättyy pääkallon pohjaan.

Tämä linja on kaikista linjoista kulmiulotteisin. Kaikki linjat ovat tietysti osittain kolmiulotteisia, mutta ne ovat enemmänkin voimansiirtolinjoja.

Syvä frontaalilinja vie eniten tilaa kaikista linjoista. Jaloissa syvä frontaalilinja ympäröi suurimman osan tukevista lihaksista. Lantiossa linja on lähellä lonkkaniveltä ja synkronisoi kävelymme rytmin hengityksemme rytmiin.

Ylävartalossa syvä frontaalilinja toimii yhdessä autonomisten hermosolmujen kanssa, linja kulkee neuromotorisen alustamme ja sisäelintemme välissä, jotka tukevat soluja ventraalissa rintaontelossa.

Niskassa syvä frontaalilinja tarjoaa vastapainoa vetäville mekanismeille, joita pinnallinen etulinja ja dorsaalilinja aiheuttavat.

Tämän linjan hyvä ymmärrys on vaatimus melkein kaikkien manuaaliterapioiden ja tekniikoiden kannalta.

Syvä frontaalilinja… 

  • Siirtää sisäistä kaarta
  • Vakauttaa kaikkia jalan osia, mukaanlukien lantiota.
  • Tukee lantiota
  • Ympäröi ja muotouttaa vatsalihasten ja lantion sisäosat
  • Vakauttaa rintakehää samalla, kun se mahdollistaa laajentumisen ja rentoutumisen, joita hengitys vaatii
  • Tasapainottaa herkkää niskaa ja painavaa päätä

Syvä frontaalilinja sisältää enimmäkseen sinnikkäitä, tasapainottavia lihaskudoksia, ja se tasapainottaa jämäkämmän faskian muodossa. Syvän frontaalilinjan heikentynyt toiminnallisuus voi olla syynä erilaisille vammoille ja monimutkaisille ongelmille, joita ei helposti hoideta pois.

Haluatko tietää lisää faskiasta?

Jos haluat tietää lisää faskiasta ja sen merkityksestä terveyteen, olemme koonneet lisää tietoa kotisivuillemme.